maanantai 19. marraskuuta 2012

syksyinen synkkyys

Mieli on synkkä. On pimeää ja märkää. Väsyttää koko ajan, eikä tunnu jaksavan mitään. Poitsullakin on alkanut vahva uhma. Äsken oli kasvatuskeskustelu tarhassa, ja se on normaalia kuulemma "tämän ikäisillä". Mutta onko se oikeasti normaalia että kohta 3,5 vuotias haluaa jotain niin kovasti, että jaksaa itkeä, parkua, inttää, huutaa ja raivota yli 15 min? Tämän äidin hermot ei ainakaan sitä kestä. Syystä että ne halut on välillä ihan kummallisia (mun mielestä). Esimerkiksi eilen: Kun tultiin uimasta, poitsu ja mies menivät hakemaan pyykkejä alakerrasta. Poitsu halusi että isi riisuu, mitä isi ei tehnyt. Poitsu sanoi puoli välissä portaita ylöspäin tultaessa että jalka on väsynyt, ja halusi että isi hakee. No isi ei hakenut, ja poitsu itki portaalla että haluaa että isi hakee. Mies ei korvaansa lotkauttanut. Kuuntelin raivoamista aikani (silitin, siksi kuuntelin sitä hetken), ja hain poitsun pois sieltä. No, poitsuhan meni sinne takaisin ja painotti, että haluaa että ISI hakee. Ja sitä ei tapahtunut. Hain poitsun taas sieltä ja suljin portin ja laitoin rahin eteen, että poitsu ei pääse sinne. No, poitsu raivosi sitten ylhäällä että haluaa että isi hakee tuolta. MIes totesi vaan että poitsulla taitaa olla nälkä, että menes tekee sille ruokaa. (siis mies ei sanonut poitsulle mitään, ei voinut aloittaa ruoanlaittoa, vaan naplasi omia pyykkejään, ja kun oli sen tehnyt, istui tuolille odottamaan että pääsee silittämään..). Kysyin, että etkö voi lohduttaa poitsua, hakea sieltä rappusista, mihin mies totesi että ei puhu poitsulle eikä mulle kun motkotan koko ajan.. :/ no silitin loppuun, menin tekemään ruokaa ja tulin takas, niin mies totesi että ei ole enää kiire ruoan kanssa: mies silitti, ja poitsu oli nukahtanut ulkovaatteet päällä sen jalkoihin..
Aamulla poitsu heräsi hyvillä mielin, tehtiin aamupala, korjattiin risa merkki, poltettiin takka ja mentiin tarhaan. Tulin takas kotiin, hörppäsin kupin glögiä ja söin eilen tehdyn pikamunkin. Ja laitoin sämppärit kohoamaan. Onneksi nyt paistaa aurinko <3 
ihan paras kuppi <3 glögiä täytteenä

sämppärit

munkkeja

3 kommenttia:

  1. Meillä taas ei kelpaa kun äiti-Aina vaan äiti. :) Jaksuja uhmaan!

    VastaaPoista
  2. meilläkin kelpaa vain äiti. Mutta siis tutun kuuloista uhmaa. Siitä se lähtee eikä loppua näy ;D meillä tuntuu olevan nyt joka lapsella uhmavaihe (luinkin jostain että on myös 6v ja 8v uhma) joten tiedän tunteen... ;))

    VastaaPoista
  3. kiitos teille kummallekin <3 oma tahtohan on merkki siitä että lapsi kehittyy normaalisti ;) kyllä sitä kai taas hetken kestää, kun muistaa että ei ole yksin <3 ja kotona lapsen pitää niitä rajoja kokeilla, onneksi päiväkodissa on tosi kiltti ja helppo lapsi <3 jaksuja myös sinulle sade <3

    VastaaPoista