torstai 29. marraskuuta 2012

tonttuilua

Tämän viikon olen nyt lepäillyt, ja mielikin on taas parempi. Pidettiin miehen kanssa pieni palaveri, ja sovittiin, että annetaan välillä toiselle pieni oman ajan hetki, niin ei mene asiat niin solmuun. Ja vietetään aikaa enemmän yhdessä, sekä mies että minä ja toisinaan koko perhe. Yhdessä tekemisenhän ei tarvi olla mitään kummallista ja keksittyä <3
Miten tämä joulun aika pääsee aina yllättämään? Huomenna on jo joulukuun eka ja aika monta asiaa liittyen jouluun on vielä tekemättä. Nyt pitää siis ottaa itseään niskasta kiinni. Joulukortit on tekemättä, vasta muutamaa lahjaa mietitty (onneksi isovanhemmille tuli jo noi kalenterit), mutta itse tehdyt on vielä tyystin tekemättä.. tänä vuonna päästän itseni helpommalla kuin yleensä ja teen vain niille kaikkein tärkeimmille. Mieli voi kyllä vielä muuttua ;) ja mikäs siinä, jos aikaa on <3
Viime viikonloppuna kaveri kysyi, lähdemmekö katsomaan tonttupolkua ja joulupukkia. Ja mehän mentiin ja oli kiva aamupäivä :) iltapäivällä mentiin vantaan tikkurilan kautta pasilaan, tikkurilasta piti hakea "nopsaan" joululahja poitsulle, mutta kun menee harhaan, niin reissu ei niin nopsa ollutkaan...
isänpäiväkakku

tonttupolun viimeisellä rastilla piti etsiä neljä tonttua, ja kaikki löytyivät

toinen tonttu

kolmas tonttu

ja viimeinen tonttukin löytyi

lahjoja

aamuhetki

seikkailu tikkurilassa, 10 minsan matkaan sai kulumaan yli tunnin

joulukorttimateriaali

melkein täytetty joulukalenteri

2 vuotta sitten ostettu tähti, ja nyt se on ekan kerran ikkunassa ;)

maanantai 19. marraskuuta 2012

syksyinen synkkyys

Mieli on synkkä. On pimeää ja märkää. Väsyttää koko ajan, eikä tunnu jaksavan mitään. Poitsullakin on alkanut vahva uhma. Äsken oli kasvatuskeskustelu tarhassa, ja se on normaalia kuulemma "tämän ikäisillä". Mutta onko se oikeasti normaalia että kohta 3,5 vuotias haluaa jotain niin kovasti, että jaksaa itkeä, parkua, inttää, huutaa ja raivota yli 15 min? Tämän äidin hermot ei ainakaan sitä kestä. Syystä että ne halut on välillä ihan kummallisia (mun mielestä). Esimerkiksi eilen: Kun tultiin uimasta, poitsu ja mies menivät hakemaan pyykkejä alakerrasta. Poitsu halusi että isi riisuu, mitä isi ei tehnyt. Poitsu sanoi puoli välissä portaita ylöspäin tultaessa että jalka on väsynyt, ja halusi että isi hakee. No isi ei hakenut, ja poitsu itki portaalla että haluaa että isi hakee. Mies ei korvaansa lotkauttanut. Kuuntelin raivoamista aikani (silitin, siksi kuuntelin sitä hetken), ja hain poitsun pois sieltä. No, poitsuhan meni sinne takaisin ja painotti, että haluaa että ISI hakee. Ja sitä ei tapahtunut. Hain poitsun taas sieltä ja suljin portin ja laitoin rahin eteen, että poitsu ei pääse sinne. No, poitsu raivosi sitten ylhäällä että haluaa että isi hakee tuolta. MIes totesi vaan että poitsulla taitaa olla nälkä, että menes tekee sille ruokaa. (siis mies ei sanonut poitsulle mitään, ei voinut aloittaa ruoanlaittoa, vaan naplasi omia pyykkejään, ja kun oli sen tehnyt, istui tuolille odottamaan että pääsee silittämään..). Kysyin, että etkö voi lohduttaa poitsua, hakea sieltä rappusista, mihin mies totesi että ei puhu poitsulle eikä mulle kun motkotan koko ajan.. :/ no silitin loppuun, menin tekemään ruokaa ja tulin takas, niin mies totesi että ei ole enää kiire ruoan kanssa: mies silitti, ja poitsu oli nukahtanut ulkovaatteet päällä sen jalkoihin..
Aamulla poitsu heräsi hyvillä mielin, tehtiin aamupala, korjattiin risa merkki, poltettiin takka ja mentiin tarhaan. Tulin takas kotiin, hörppäsin kupin glögiä ja söin eilen tehdyn pikamunkin. Ja laitoin sämppärit kohoamaan. Onneksi nyt paistaa aurinko <3 
ihan paras kuppi <3 glögiä täytteenä

sämppärit

munkkeja

torstai 8. marraskuuta 2012

marraskuun mietteitä

Kuu taas vaihtui, ja talvi kiristää otettaan. Ihanaa kun on taas lunta <3 ei ole ihan niin pimeää. Viime viikonloppuna vietettiin ihana tyttöjen ilta: minä, siskoni ja siskoni hyvä ystävä. Se ilta teki hyvää. Naurettiin. Juteltiin. Rentouduttiin. Jäin sitten vielä siskon luokse yöksi. Aamulla katsottiin sarjaa Vain elämää. Sitten itkettiin. Oli tosi hyvä jakso, esiintyjänä tai esiteltävänä oli Kaija Koo. Opiskeluvuosina kuunneltiin siskon kanssa paljon radiota ja silloin soitettiin paljon Kaija Koota siellä. Moni biisi osui ja upposi. Kaijan biisit vaan on niin hyviä, jokaiseen tai no ei nyt ihan liittyy tarina noilta vuosilta. <3 illalla palauduin kotiin, ja katsoin muutkin jaksot Ruutu.fi:stä, ja nekin oli aika hyviä, mutta tuo siskon kanssa katsottu oli liikuttavin. Hyvässä seurassa <3
Edellinen tauti on voitettu, mutta uusi iski, yksi päivä kastuin ihan märäksi, kun satoi märkää lunta, ensin töihin mennessä ja sitten vielä töistä tullessa. No flunssapa tietenkin. Nyt on nenä tukossa ja pää täynnä räkää. Pöh. Onneksi tänään kävi kaveri 5kk tyttönsä kanssa vähän piristämässä, sain vihdoin annettua myssyn ja vähän muutakin pikkuiselle. Kaveri on myös muuttanut uuteen kotiin ja meni naimisiin tytön kastejuhlassa, niin muistinpa vähän niitäkin tapahtumia. <3 Kaveri toi tullessaan maton, minkä voitin huuto.netistä. Se sopii tuohon sohvan eteen kivasti. Ainakin mä tykkään ;) ja seinälle ilmestyi tuollainen kyltti laivalta, pitää koittaa ajatella vähän positiivisemmin, meinaa vaipua synkkyyteen tässä pimeydessä...
kukkapallo siskon keittiössä

nurkkaus siskon luona

koriste siskon makkarissa

taas usvaa

toiseen suuntaan usvaa

kotitien valo

uusi vanha matto

öh, kokeilu muffinssit..

positiivisia ajatuksia aamupöytään

tämmöistä halusin kokeilla

pikkujoulukortti siskolta

pikkujoululahja siskolta